Ikkuna maisemapostikorttina

Runoilija Arto Lappi ajattelee ikkunaansa maisemapostikorttina, jonka kuva on joka päivä hieman erilainen. Aamuisin, heti herättyään, hän katsoo ikkunaa ja alkaa kirjoittaa. Tutkittava ei lopu ikinä.*

Kirjassaan Tiloja / Avaruuksia Georges Perec tarkkailee arkisen elämänsä paikkoja (sänkyjä, huoneita, taloja, katuja ja kortteleita) hyvin yksityiskohtaisesti. Hän tekee kaikesta kiinnostavaa ja tärkeää; hän opettaa kirjoittajaa katsomaan.

Huoneen ikkuna, jossa kirjoitan, on korkea ja kapea. Näkymä avautuu sisäpihalle, persikanvärisiin seiniin, tikapuihin ja peltikatoille, joilla makaa ohut kerros valkoista märkää lunta. Kauempana - peltikattojen takana - kohoaa korkeampi talo; ylväs, vanha kivitalo, jonka ranskalaiset parvekkeet työntyvät ujosti minua kohti. En ole vielä koskaan nähnyt parvekkeilla ketään, mutta odotan, että jonain päivänä ylimmän parvekkeen ovi aukeaa ja esiin astuu pitkä, hopeahiuksinen nainen kiiltävässä, värikkäässä kimonossa.



*Lähde: Terhi Rannela & Päivi Haanpää: Miksi en kirjoittaisi?