Se on sitten kevät

Katson pienelle pahvikortille painettua kuvaa kirjahyllystä, joka lepää osittain auringon kajossa. Kortin takana lukee libraries at dusk, mutta iltahämärän sijaan ajattelen alkukevään aamuja, niitä ensimmäisiä, jolloin aurinko ryöpsähtää talojen ja katujen ylle, on täysin holtiton, tunkeutuu ikkunoista sisään ja värjää kaiken keltaiseksi, myös nuo kirjahyllyssä olevat kirjat, niiden selkämykset; niissä lukee Duras, Vartio, Fagerholm, Murdoch... ja ne kaikki kylpevät tuossa ikkunan muotoisessa aurinkoläikässä ja niistä kuuluu huuto, olen varma siitä, kevät! ne huutavat.

Muutama päivä sitten kuulin huuhkajan huhuilun. Seisoin patsaspuistossa ja jossain siellä, pimenevässä illassa: uu-hu, uu-hu.