Kysymyksiä kirjoittajalle




En ole koskaan käynyt Petri Tammisen kirjoittajakurssilla, mutta tämän kirjan lukemisen jälkeen haluaisin käydä. Tai en minä tiedä, ehkä se on turhaa. Kuten Tamminenkin opiskelijoilleen sanoo: "Mitä te täällä teette, miksette mene kirjastoon."

Yhtä kaikki, haluan tallentaa tähän pari kirjoittamiseen liittyvää ohjetta/harjoitetta, jotka löytyvät Silloin tällöin onnellinen -kirjasta.

Tamminen esittää viisi kysymystä, joita pohtimalla kirjoittaja voi päästä (romaani)käsikirjoituksessaan eteenpäin (sulkeissa on kysymyksen alkuperäinen esittäjä).

1) Mitä päähenkilösi tahtoo? (Kurt Vonnegut)
2) Onko tarinassasi osia, jotka voisi poistaa ilman että se vaikuttaa kokonaisuuteen? (Aristoteles)
3) Mitä lukijasi pelkää, toivoo, jännittää? (Marketta Rentola)
4) Onko tekstissäsi riittävästi detaljeja? (Veijo Meri)
5) Oletko jo kertonut kertomisen arvoiset kohdat? Oletko kertonut joitakin ihan muita kohtia? (meikämandoliini eli Tamminen itse)

Superhyviä kysymyksiä! Olen juuri nyt oman tekstini kanssa vaiheessa "pysähdy, mieti" (tosi vaikeaa!), ja nämä kysymykset auttavat. Erityisen hyödylliseksi koen tällä hetkellä kohdat 1, 2 ja 5. 

Tamminen kertoo myös yhden konstin, millä hän tekee oppilaistaan - vaatimattomasti - parempia kirjoittajia. Hän kehottaa oppilaitaan valitsemaan jonkin aiheen, esimerkiksi nuoruudessa sattuneen merkittävän tilanteen/hetken/tapahtuman, ja listaamaan sitten havaintoja ko. aiheeseen liittyen: "Tapausta ei saa ruveta kertomaan, pitää vain koota havaintoja sen tiimoilta. Miltä isän ilme näytti, miltä tuolin pinta tuntui, miltä maa tuoksui, miltä ketunleipä maistui?" Näitä havaintoja listataan yhden päivän ajan, ja vasta seuraavana päivänä saa ryhtyä kirjoittamaan varsinaista tapahtumatasoa.

Uskon, että tuollainen prosessi voi toden totta tehdä kirjoittajasta tai ainakin tekstistä paremman. Vai ovatko ne sama asia?

Silloin tällöin onnellinen on täynnä puhetta kirjoittamisesta. Se on isän ja pojan välistä puhetta mutta myös kahden kirjoittajan puhetta toisilleen. Rakastin tässä montaa kohtaa, mutta siteeraan vielä loppuun Antti Rönkää: "Mitä järkeä on ylipäätään kokea asioita, jos niistä ei kirjoita?"





Kommentit

  1. Ihania havaintoja tästä kirjasta <3

    Yhdyn tuohon, että kuvailemasi Tammisen prosessi paranaa kirjoittamista. Vaikka en kirjoita aivan niin kuin tuossa kuvataan, niin raakatekstin kirjoittaminen yhtenä päivänä ja sen uudelleenkirjoittaminen vasta seuraavana päivänä tuottaa paljon parempaa tekstiä kuin että vetäisi koko prosessin yhdessä päivässä. Se yksi yö siinä välissä saa ihmeitä aikaan.

    Ensimmäinen ja toinen kohta summaa aika lailla oman nykyisen kässärin koko editointiurakkaa.
    Varsinkin tuohon ensimmäiseen vastaaminen oli ihan käänteentekevää tarinan kannalta.

    Silloin tällöin onnellinen on kyllä ihan huippukirja ja niitä harvoja, jotka haluan säilyttää omassa hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Eeva! Mä oon huono kirjoittamaan ns. raakatekstiä; editoin tekstiä koko ajan jo kirjoittaessani. Se tekee prosessista hitaan ja välillä myös raivostuttavan. Tämä Tammisen lähestymistapa voisi kuitenkin toimia mulle, aion kokeilla sitä esim. jonkin kohtauksen kirjoittamisen yhteydessä.

      Hauska kuulla, että pyörimme siis aika samojen kysymysten parissa. Miten vaikeata sitä onkaan tietää, mitä se päähenkilö tahtoo? :D

      Ja kyllä, tämä on hieno kirja!

      Poista

Lähetä kommentti